ONKO OMA KEHO YSTÄVÄ VAI VIHOLLINEN?

Kehoa kohdellaan usein kuin vihollista. Sitä yritetään kukistaa kaikin keinoin, hiljentää sen viestit, tukahduttaa mielihalut, näännyttää nälkään, kesyttää, piiskata ja alistaa. Sitä laiminlyödään ja kontrolloidaan, käytetään väärin, piristetään yhdellä aineella ja tainnutetaan toisella. Sitä saatetaan ihaila narsistisesti, mutta siihen ei luoteta, puhumattakaan että siitä pidettäisiin. Harvoin hengityksen annetaan mennä kaulaa alemmaksi ja tunteiden päästä kehoon, sillä pohjimmiltaan kehoa pelätään. Sitä saatetaan liikuttaa pakonomaisesti. Mieli on eristetty ruumiista, ruumis sielusta ja sielu mielestä. Vasta kun ymmärtää, että keho on pysyvä osa itseä kuolemaan saakka, suhtautuminen alkaa muuttua.

Usein omaan kehoon kadottaa kosketuksen viimeistään silloin, jos ei säännöllisesti liikuta kehoaan ajatuksella. Joku voi pitää kehoa pelkkänä älyn kulkuneuvona ja ottaa sen palvelukset itsestään selvyytenä. Välillä joku osa kuitenkin tekee lakon ja pysäyttää juoksun ainakin hetkeksi. Oma keho on monelle niin pelottava, että sen luonnolliset toiminnot – mm. hikoileminen ja punastuminen – hävettävät suuresti. Jotkut jopa välttelevät mainitsemasta ruumiinosia nimeltä ja vaientavat kaikki kivun viestit Buranalla tai Prozacilla.

Mistä kehon kaltoin kohtelu juontaa juurensa?

Kehon kaltoin kohtelu alkoi jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten, kun ihminen Jumalan nimeen erotti sielun ja ruumiin toisistaan. Pahan olon syy ja monen sairauden alkuperä on juuri ruumiin, sielun ja mielen erillisyys – sisimmän halkaiseva syvä haava. Samassa yhteydessä kun keho julistettiin syntiseksi, naiseus eli ihmisen varjopuoli haluttiin kitkeä kokonaan pois. Sen seurauksena nainen on yrittänyt muuttua mieheksi ja vuosituhansien ajan tukahduttanut intuitionsa, herkkyytensä ja aistillisuutensa.

Kun body-mind –ajattelu levisi, keho alkoi päästä vuosituhansia jatkuneesta pannasta. Liikunnan harjoittamisen ja ravitsemuksen merkitys hyvinvoinnille ymmärrettiin. Käynnistyi kehon palvonnan aikakausi, jolla on myönteisestä tarkoituksesta huolimatta ollut kielteisiäkin seurauksia: suhtautumisesta liikuntaan, ruumiinpainoon, ruokaan ja syömiseen on tullut surullisen vääristynyttä.

Onko ruoka nautinto, lääke vai pelätty vihollinen?

Suusta sisään pistetty ruoka ei useinkaan ole enää nälän tyydyttäjä eikä nautinto, vaan se on lääke tai rangaistus. Kun syömisestä kitketään tunteet ja seurallisuus, siitä tulee usein joko suunnitelmallisen tehokasta tai hallitsematonta. Ruuan käsitteen ovat syrjäyttäneet funktionaaliset elintarvikkeet ja veriryhmien mukaiset ruuat, syömisen täsmäsyöminen tai syömishäiriöt, nautinnon syyllisyys. Syöminen kuului kuitenkin joskus luonnollisella tavalla elämään ja siihen suhtauduttiin kiihkottomasti ja pelotta. Ruuan hankkiminen vaati paljon työtä, jolloin sitä arvostettiin eri tavalla kuin nykyään. Se oli tapa ilmaista huolehtimista ja koota työläiset ja sukulaiset hetkeksi saman pöydän ääreen.

Nuoruuden yliarvostus

Arvokas vanheneminen nuoruutta korostavassa ajassa tuntuu lähes mahdottomalta. Äärimmäinen kehon palvonta on saanut jotkut unohtamaan, että vartalon muoto ja koko ovat ominaisuuksia, joiden suhteen ihmiset poikkeavat toisistaan. Ihannevartalon tavoittelussa ja ikuisen nuoruuden ihannoimisessa on menty niin pitkälle, että monet naiset ovat valmiita riskeeraamaan henkensä ja alistamaan kehonsa silvottavaksi saadakseen suuremmat rinnat, päästäkseen eroon selluliitista tai silottaakseen kasvojensa ihoa. Yhä useammat miehetkin käyvät kasvojenkohotuksessa, jotta pystyisivät kilpailemaan samalla viivalla nuorempien miesten kanssa.

MUUTA USKOMUKSESI, MUUTA ELÄMÄSI

Jokaisessa on viisaus, joka tietää, mitä elämän muuttamiseksi parempaan suuntaan on tehtävä. Ymmärtäessään, että vastuu elämästä ja hyvinvoinnista on itsellä, syntyy halu löytää yhteys siihen osaan itseä, joka tietää mikä on omaksi parhaaksi. Vaatii rohkeutta ja rehellisyyttä tutustua elämän suurimpaan ja ihmeellisimpään mysteeriin: itseensä. Mitä paremmin tuntee itsensä, sitä rikkaampaan elämään on mahdollisuus. Itsetutkiskelu tapahtuu kääntämällä huomio sisäänpäin, opettelemalla kuuntelemaan sydämen viestejä, luottamaan kehon tuntemuksiin ja seuraamaan intuitiota valintoja tehdessä.

Koska usko saa toimimaan joko itseä tuhoavalla tai parantavalla tavalla, alitajuisten kielteisten uskomusten muuttaminen voi parantaa paljon voimallisemmin kuin lääkkeet. Paras lääke kivun hoitoon on hyväksyntä ja rakkaus ja kehon rakastava huolenpito. Sairaudesta toipuvalle tai sen kanssa elämään opettelevalle pelkkä sairauden taustalla olevien syiden löytäminen ja tunteiden purkaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös jokapäiväisen elämisen opettelua, koska suurin osa elämästä on arkea. Usein tämä tarkoittaa terveellisen ravitsemuksen, unirytmin, kohtuullisen liikunnan ja kehon huolehtimisen opettelua.

Tutkimusmatka omaan itseen voi olla arvokkain lahja, jonka itselleen voi antaa, sillä se voi auttaa löytämään sielun, mielen ja kehon ykseyden. Ruumiin koosta, kiloista, pituudesta, ihon tai hiusten väristä riippumatta jokainen keho on arvokkaampi kuin kaikki maailman aarteet yhteensä. Se on ainutlaatuinen. Pidä omastasi rakastavasti huolta!

Hyvinvointi-portaalin toimitus